Besht tarinoita 6
Kirjasta The Light and Fire of the Baal Shem Tov, koonnut Yitzhak Buxbaum.
Melodian lunastus
Kerran Baal Shem Tov oppilaineen käveli maaseudulla ja he kuulivat erään pakanan, paimenen soittavan huiluaan. Besht lähestyi ja kuunteli lumoutuneena kaunista melodiaa. Kun paimen lopetti, Besht antoi hänelle kolikon ja pyysi soittamaan sävelmän uudestaan. Paimen soitti innokkaasti ja Besht kuunteli keskittyneenä, syvän tietoisuuden (d`vekut) tilassa, silmät kiinni. Besht antoi vielä toisen kolikon ja pyysi paimenta soittamaan kolmannen kerran - mutta nyt tämä olikin yhtäkkiä unohtanut melodian.
Besht antoi hänen pitää kolikon ja kiitti, ja he jatkoivat matkaansa. Heidän kävellessään Besht johti heidät laulamaan melodiaa tunnin ajan. He olivat kaikki hengessä. Heidän lakattuaan laulamasta Besht totesi: "Kiitos Jumalalle, sain täyttää käskyn vankien lunastamisesta. Leeviläiset lauloivat tätä kaunista melodiaa pyhässä temppelissä. Jerusalemin tuhon jälkeen melodia joutui maanpakoon pakanoiden keskuuteen, kunnes se saavutti tämän paimenen, joka varjeli sitä. Tänään me olemme lunastaneet tämän rakkaan melodian maallisuuden vallasta ja nostaneet sen takaisin pyhille lähteilleen.
Puro
Baal Shem Tov matkusti ystävänsä kanssa ja he yöpyivät puron lähellä. Aamulla kaveri meni puron luo juodakseen. Ensin hän tietenkin lausui siunauksen vedestä. Baal Shem Tovin kasvot kirkastuivat kun hän huomasi jotain. Hän totesi ystävälleen: "Maailman alusta asti tämä puro on vain odottanut tätä päivää ja hetkeä, että tulisit siunaamaan sen."
Oma lisäys: Voisimmeko käyttää tällaista silmää ja havaintokykyä tänään? Voisimmeko olla näin hereillä, silmät auki? Nähdä mitä ja ketä varten olemme olemassa juuri nyt? Sattumaa ei ole, kaikki on täydellistä, jos vain opimme näkemään.
D`vekut
(Erittäin vapaasti selitetty.) Beshtin opetuksen keskiössä oli "jumalatietoisuus", d`vekut. Jumalan kirkkaus täyttää maailman, toiset näkevät sen, toiset eivät. On tärkeää pysyä koko ajan tietoisena että Jumala on jokaisen Häntä etsivän kanssa. Jumala katsoo ihmistä, näkee hänet, kuten ihminen näkee toisen. Tätä ei saa unohtaa hetkeksikään. Kyse ei ole pään tiedosta, vaan jatkuvasta kokemuksesta, olotilasta. Besht opetti miten päästä tähän tietoisuuden kokemukseen.
KAIKKI mitä tapahtuu, on säädettyä, johdatusta, Herran tahto. Jopa pienin yksityiskohta, kuten se mihin kohtaan tuuli pyörittää puusta putoavan lehden. Kun pyhän ihmisen tietoisuus on tällä tasolla, hänen jokainen arkinenkin toimensa vastaa Tooran opiskelua, rukousta ja käskyjen täyttämistä.
Toora kirjoitettiin uskoville, ei ateisteille. Ateisti on se joka ei usko järjestykseen, viisauteen ja tarkoitukseen, vaan uskoo että asioita tapahtuu sattumalta. Uskovia on neljää tasoa. Ensinnäkin, ne jotka uskovat Jumalaan, mutta eivät jumalalliseen johdatukseen, säätämykseen. Mutta mitä hyödyttää uskoa Jumalaan joka ei ohjaa tapahtumia?
Toiset taas uskovat ja ymmärtävät että Jumala on täydellinen, eikä mikään ole Hänelle mahdotonta. He ymmärtävät että Jumala uudistaa luomistyönsä joka päivä, pitäen kaiken olemassa. Tällainen usko riittää Tooran käskyjen täyttämiseen. Kuitenkin, he usein mieltävät Jumalan istuvan korkealla kaiken yläpuolella, ja vain harvoin puuttuvan ihmisten tekoihin. Heillä on kyllä usko sallimukseen ja johdatukseen, he uskovat että Jumala näkee kaiken ja voi rangaista ja palkita. Näin ollen heidän uskonsa johtaa uskontoon, he välttävät tekemästä syntiä.
Tätä ylempänä ovat ne jotka uskovat että Pyhä antaa Shechinansa (läsnäolo, kirkkaus) asua alhaalla maan päällä, että Tooran kirjaimet ovat taivaallista valoa, että muinaiset temppelit täyttyivät Jumalan kirkkaudesta, samoin rukoushuoneet ja synagogat nykyään. Että pyhien (tzaddikim) unet ovat toisinaan näkyjä, että aito pyhä tai hasidi voi kuulla taivaallisen äänen, ja että pyhä henki lepää hänen yllään. Useimmat hurskaat ihmiset kuuluvat tähän ryhmään.
Mutta on vielä korkeampi taso, jossa ymmärretään Tooran perimmäinen tarkoitus; usko täydelliseen ykseyteen. Eli usko siihen, ettei lopulta ole muuta olemassaoloa kuin Jumalan olemassaolo. Se mikä äkkiseltään näyttäisi olevan Jumalasta erillistä, onkin lopulta täyttä jumaluutta. Ja kaikki mitä tapahtuu, vaikkakin luonnollisesta syystä, tai ihmisen vapaasta tahdosta, on syvimmiltään Jumalan säätämystä.
Tunnemme tarinan rabbi Akivasta, jolla matkoilla oli mukana aasi kulkupelinä, kukko herätyskellona, sekä lyhty öistä Tooran opiskelua varten. Kerran hän saapui illalla kaupunkiin, jossa majatalon pitäjä ei ottanut häntä vastaan, eikä kukaan muukaan tarjonnut yösijaa. "Kaikki mitä Jumala tekee on hyväksi", hän totesi ja leiriytyi avoimen taivaan alle kaupungin ulkopuolelle.
Sinä yönä leijona söi hänen aasinsa, villikissa söi kukon ja kova tuuli puhalsi lyhdyn sammuksiin. "Kaikki mitä Jumala tekee on hyväksi" Akiva totesi jokaisen vastoinkäymisen jälkeen. Myöhemmin yöllä vihollisjoukko hyökkäsi kylään, ja vei kaikki kyläläiset vankeina pois. Jos Akiva olisi yöpynyt kylässä, hänetkin olisi viety. Jos hänen aasinsa olisi huutanut, kukko kiekunut tai lyhty valaissut, hyökkääjät olisivat huomanneet hänet.
Vastoinkäymiset olivat kaikki erillisiä, yksittäisiä tapahtumia. Se että pedot söivät nälkäänsä aasin ja kukon oli täysin luonnollista. Kova tuuli oli luonnollinen sääilmiö, ja majatalon pitäjä toimi vapaasta tahdostaan. Jos nämä asiat olisivat tapahtuneet jollekin vähemmän hurskaalle, hän olisi pitänyt niitä sattumina, mutta rabbi Akiva näki vain ja ainoastaan Jumalan käden.
Toinen esimerkki oli Beshtin tuntema mies, joka heräsi hyttysen pistoon, nousi vuoteesta ja juoksi kiireesti terassille vessaan. Puoliunessa hän törmäsi vesitynnyriin joka kaatui. Vesi sammutti kytevät hiilet, jotka olisivat juuri sytyttäneet hänen talonsa palamaan. Sisälle palatessaan hän näki kattoparrun romahtaneen sänkynsä päälle.
Kun tällaista tapahtuu useamman kerran elämässä, usko vahvistuu, ja ihminen alkaa nähdä Jumalan säätämystä myös vähemmän ilmeisissä asioissa. Lopulta hän omaksuu täysin hurskaan näkökulman ja todistaa ilman epäilyksen häivää että Jumala on, ja ettei Hänen lisäkseen ole mitään muuta. Jae: "Ei ole mitään muuta kuin Hän" tulee kirjaimellisesti todeksi, sen yksinkertaisessa merkityksessä.
Ajatuksemme ovat myös Jumalasta. Eivät toki kaikki mielen läpi virtaavat ajatukset ole todellisia, niiden tarkoitusta tai lähdettä on turha kysyä. Mutta viipyilevät ajatukset.. hurskas näkemys on että jokainen niistä on viesti, ja taivaallinen muistutus jostain tärkeästä. Uskovan tulisi nähdä ne hienovaraisina vihjeinä, tärkeinä sielulleen.
Kaikki tapahtuu jumalallisessa ohjauksessa; jopa jokaisella ruohonkorrella on enkeli joka lyö sitä ja komentaa: "kasva, kasva!" Puhtaan ja pyhän näkökyvyn omaavat ihmiset näkevät, ihan kuin silmillään, jokaisen enkelin, eli elinvoiman ja energian, sen lyödessä ruohonkortta. Ja he kuulevat, ihan kuin korvillaan, jokaisen enkelin äänen; "kasva, kasva!". Nämä hereillä olevat kuulevat taivaalliset säädökset, niiden kimpoillessa halki maailman.
Uskonnolliset kuvittelevat että vain tietyt paikat ovat pyhiä, mutta syvemmän ymmärryksen ihmiset näkevät kaikki paikat pyhinä. He tietävät etteivät vain profetiat ja näyt tule taivaasta, vaan että jokainen puhuttu sana on viesti Jumalalta.
Tällä tasolla voi nähdä suuria merkityksiä asioissa jotka toisille ovat mitättömiä. Tämän salaisuuden oivaltaneelle pyhälle ei ole eroa rukoileeko hän synagogassa vai metsässä, kaikki on pyhää. Jumalatietoisuudessa, maailman Luojan seurassa, he eivät tee eroa Tooran sanojen ja kadulla kuulemansa rennon jutustelun välillä. Vaikkei puhuja olisi tietoinen sanojensa merkityksestä, ei se muuta tosiasiaa että Jumala antoi puhekyvyn ja sanat, joilla voi olla monta merkitystä. Pyhä ihminen d`vekut tilassa kuulee vain ja ainoastaan sisäisen Jumalan puheen. He tulevat niin herkiksi sille, että jopa pudotessaan pois d`vekut tilasta, he kuulevat toisten puheessa sisäisen äänen kutsuna takaisin. Tällä korkeimmalla uskon tasolla ei ole väliä opiskeleeko pyhiä kirjoja, vai pohtiiko lapsen tai pakanan sanoja, tai ajatusta joka viipyilee mielessä - tällä tasolla elävälle ne ovat kaikki Tooran sanoja. Arkinen, maallinen ajatus, tai ajatus joka tulee pahasta taipumuksesta tai himosta, jos ne toistuvasti palaavat mieleen, hän suhtautuu niihin taivaallisena merkkinä.
Baal Shem Tov puhui tätä opetusta eräälle vastustajalleen, joka oli tullut väittelemään hänen kanssaan. Kyseinen rabbi hyväksyi monet Beshtin opetukset, paitsi tätä ajatusta että joku sattumanvarainen keskustelu voisi olla Tooran sanaa. Ettäkö pakanan sanat torilla voisivat olla profetiaa, taivaallista viestiä. Sehän tarkoittaisi että pyhyys voisi levätä harhaopin tai pahuuden yllä, tai että Shechinah voisi piillä syntisissä ajatuksissa. "Tätä ei kukaan järkevä hyväksy, ja Toora torjuu tällaisen ehdottomasti. En voi hyväksyä tätä opetusta!"
Baal Shem Tov vastasi: "Kyllä sinä voit, et vain halua. Kaikki riippuu tahdosta. Älä sano ettet voi, vaan sano ettet halua, silloin puhut totta." Tähän heidän väittelynsä päättyi. Rabbi lähti Beshtin luota kohti majapaikkaansa. Matkalla eräs pakana pyysi häneltä apua, sillä kivikuorma oli kallistunut. "En ole vahva, en voi auttaa", rabbi kieltäytyi. "Kyllä sinä voit, et vain halua!" pakana tiuskaisi. Vastaus tyrmäsi rabbin, hän pysähtyi, auttoi pakanaa suoristamaan kärryt, ja palasi sitten Beshtin luo. Siitä alkaen hän katsoi avoimin silmin kaikkea mitä hänelle tapahtui, kuten Besht oli opettanut.